_A301301.jpg

TAIMENEN ELINKIERTO

HERKKÄ MÄTI KEHITTYY SORAN SISÄLLÄ

Taimen (Salmo trutta) on syyskutuinen kala, jonka lisääntyminen ajoittuu Vantaanjoessa pääosin loka-marraskuulle. Kudussa naaras kaivaa sorapohjaan kutupesän (kuvassa), jonne se laskee keskimäärin 1 000 mätimunaa painokiloa kohden. Lopuksi koiraskala hedelmöittää mädin maidillaan.

 

Mäti kehittyy soraikon suojassa talven yli ja poikaset kuoriutuvat huhti–toukokuussa soran sisällä, josta ne nousevat vapaaseen veteen uimaan touko-kesäkuun vaihteessa. Talven ja kevään aikana sekä mäti että vastakuoriutuneet poikaset ovat hyvin alttiita saalistukselle ja vedenlaadun muutoksille sekä soraikolla kahlaamisesta johtuvalle talloutumiselle.

 

Soran seasta noustuaan poikaset piilottelevat rantakivikoissa, joiden suojassa ne syövät eläinplanktonia, hyönteisiä, pohjaeläimiä ja pikkukaloja.

_A102876.jpg
_9219483.jpg

VAARALLINEN VAELLUS MERELLÄ

Meritaimen on vaelluskala.  Jokipoikasvaiheen jälkeen merivaellukselle lähtevät yksilöt ovat 1–3 vuoden ikäisiä ja kasvaneet 15–30 cm:n pituuten. Ennen merelle lähtöä poikaset käyvät läpi ulappaympäristöön valmistavan muodonmuutoksen, smolttiutumisen. Smolttiutumisen aikana poikasten väritys muuttuu hopeanhohtoiseksi ja ne alkavat muodostamaan parvia.

​Ulappaympäristöön sopeutunut suojaväri ja parven antama suoja on tarpeen, sillä merellä tapahtuva syönnösvaellus on koskiympäristöön verrattuna täynnä vaaroja. Merellä taimenten on väisteltävä petoja ja etenkin ihmisten asettamia verkkopyydyksiä. Vaaroista selviäville palkkiona on jokialuetta huomattavasti parempi ravinto, jonka ansiosta taimenen kasvu nopeutuu.

Ensimmäisen kerran jokeen palattuaan meritaimenet ovat yleensä yli 60 cm pitkiä ja yli kaksikiloisia. Useamman kerran jokeen kutemaan nousseet suurimmat yksilöt ovat painoltaan jopa liki kymmenkiloisia. Meritaimenet syönnöstävät merialueella 1–4 vuotta, kunnes ne nousevat takaisin synnyinjokeensa lisääntymään.

KAKSI STRATEGIAA

Hyvistä kasvuolosuhteista huolimatta osa taimenista ei vaella merelle, vaan jatkaa elämäänsä joessa, jolloin ne alkavat lisääntymään jo 10–30 cm:n pituisina. Jokeen jäämisen etuna on melko varma selviytyminen edes ensimmäiselle kudulle asti. Jokistrategia on yleisempää koirailla, koska niiden ei tarvitse kasvaa kovinkaan suureksi, tuottaakseen suuren määrän maitia, toisin kuin naaraiden, joiden hedelmällisyys riippuu pääasiassa kalan koosta. 

 

Jokeen jäävät yksilöt lisääntyvät sekä keskenään, että myös merivaelteisten yksilöiden kanssa ja siten kumpikin kuuluvat samaan lajiin. Kaikkien kutuparien jälkeläiset voivat lähteä merivaellukselle, mikäli alasvaellus mereen tai järveen on mahdollinen. Tästä syystä kaikki Vantaanjoen vesistön taimenet ovat luokiteltu meritaimeniksi.

 

Vantaanjoessa taimenen levinneisyysalue on joen pääuoma ja valtaosa sivu-uomista. Merivaelluksen tehneitä aikuisia kaloja tavataan vesistön yläosilla asti.

VANTAANJOEN TAIMEN

Vantaanjoen geneettisesti alkuperäinen taimenkanta on aikoinaan menetetty ihmistoiminnan seurauksena.

Meritaimenen ja muiden vaelluskalojen nousu Vantaanjokeen päättyi kokonaan vuonna 1872, jolloin Helsingin kaupungin vesilaitos patosi jokisuun Vanhankaupunginkosken, estäen kalojen nousun vesistöön täysin. Myöhemmin vesistön vedenlaatu heikkeni merkittävästi 1900-luvun puolivälin tietämillä, tuhoten miltei täysin loputkin jokeen jääneestä vaeltamattomasta taimenkannasta. Patojen ja saasteiden lisäksi taimenkannan tilaa ovat aikojen saatossa heikentäneet muun muassa uittoperkaukset ja vedenotto.

 

Vedenlaadun parannuttua 1900-luvun lopulla vesistöalueella aloitettiin taimenen ja lohen mädinhaudontakokeet ja kotiutusistutukset. Istutukset on sittemmin lopetettu ja taimenet ovat alkaneet lisääntymään luontaisesti.

Elpyminen

Vantaanjoen vesistön taimenkannan tilaa ja siinä tapahtuneita muutoksia on selvitetty vuonna 2020 valmistuneessa VHVSY:n tutkimuksessa. Tutkimuksen mukaan taimenkannan tila on kehittynyt postitiivisesti, etenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana trendi on ollut selkeästi nouseva.

taimenkannan tila kuvaaja.png

Elpymisen taustalla ovat varhaisessa vaiheessa toteutetut taimenen kotiutusistutukset sekä onnistuneet ja mittavat lisääntymisalueiden kunnostukset. Onnistuneita kunnostuksia on tehnyt etenkin Virtavesien hoitoyhdistys ry. Samaan aikaan tiukentunut merialueen kalastuksen säätely on mahdollistanut entistä useamman taimenen selviytymisen mereltä takaisin kutualueille.

IMG_20190711_102813.jpg

press to zoom
_8208537.jpg

press to zoom
_7280573.jpg

press to zoom
IMG_20190711_102813.jpg

press to zoom