Vuonna 2021 hankkeessa keskitytään Keravanjokeen ja sen patoihin ja kalateihin.  

​

Keravanjoen alin koski, Kirkonkylänkoski ja siinä oleva pato sijaitsevat Helsingin ja Vantaan rajalla. Koski on tunnettu syksysisin sen patoa päin hyppivistä taimenista, mutta koskessa on myös tekninen kalatie, jonka kautta meritaimenet pääsevät kutemaan yläpuolisiin koskiin ja puroihin. Vuoden 2021 aikana on tarkoitus laskea kaikki Kirkonkylänkosken padon yläpuolelle nousevat taimenet.

​

Laskentaa varten kalatiehen on kesäkuun alussa asennettu kalalaskuri, joka tallentaa tiedon kalatien yläosan läpi kulkevista kaloista. Osan patoa päin hyppivistä taimenista tiedetään pystyvän hyppäämään myös padon yli. Nämä ylihyppääjät eivät tallennu kalalaskuriin, minkä vuoksi padon harjaa asetetaan kuvaamaan valvontakamera, jonka tallentamasta videoaineistosta ylihypänneet kalat lasketaan. Näin kyetään tuottamaan tietoa padon esteellisyydestä ja kalatien toimivuudesta eri virtaamaolosuhteissa. Lisäksi koski on ainoa paikka Vantaanjoen vesistön alaosalla, jossa on mahdollista toteuttaa nousevien kalojen laskenta kalalaskurilla.

Hankkeen toinen tutkimuskohde vuonna 2021 on Keravanjoen yläosalla sijaitseva Kellokosken pato ja sen yhteyteen vuonna 2018 valmistunut tekninen kalaporras. Kellokoski ei ole nykyisellään vaelluskalojen saavutettavissa, sillä alapuolinen Järvenpään Haarajoen pato katkaisee vaellusyhteyden. Haarajoen pato on suunniteltu purettavan vuonna 2022.

​

Vuoden 2021 aikana tässä hankkeessa Kellokosken kalaportaan alapuolelle siirretään kaksikymmentä Vanhankaupunginkoskelta pyydettyä meritaimenta, jotka varustetaan radiolähettimin. Siirrettyjen kalojen liikkeitä kalatiessä seurataan padon luokse asennettujen vastaanottimien avulla. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa kalaportaan toimivuudesta ennen alapuolisen Haarajoen padon purkua, jotta mahdollisiin nousuvaikeuksiin voidaan puuttua aijoissa.